Mikael Edelmann jättää Joensuun - "Kaupunki teki lähtemättömän vaikutuksen"

26.04.2016

Kolme kautta Jokipoikien maalivahtina toiminut Mikael Edelmann päättää visiittinsä Pohjois-Karjalassa tähän. Mies vaihtaa Kokkolan Hermeksen riveihin, mutta jää kaipaamaan Joensuuta syvästi. Terveisiä ja kiitoksia satelee loistokauden pelanneelta maalivahdilta  moneen suuntaan.

Edelmann, 23, on syntyisin Tampereella, missä mies sai myös kiekko-oppinsa Tapparan organisaatiossa. Siellä hän pelasi A-junioreihin saakka, kauteen 2012-2013 asti. Tämän jälkeen oli aika lähteä kokeilemaan, miltä elämä maistuu Pirkanmaan ulkopuolella. Näin nuorukainen päätyi lopulta Joensuuhun.

- Silloin Jokipoikia valmentanut Mikko Haapakoski oli yhteydessä agenttiin, ja pääsin tänne pelaamaan. Olisin voinut jatkaa Tapparan A-junioreissa vielä yhden kauden, ja myös LeKissä olisi ollut paikka tarjolla. Halusin kuitenkin lähteä muualle, Edelmann kertoo kolmen vuoden takaisista tapahtumista.

Päätöstä ei tarvinnut katua. Seuraavat kolme kautta mies torjui Jokipoikien nutussa, ja otteet maalin suulla ovat parantuneet huomattavasti vuosi vuodelta.

- Ensimmäinen kausi oli aika opettavainen, muuallakin kuin kaukalossa. Asuin ensimmäistä kertaa yksin ja ruoatkin piti yhtäkkiä tehdä itse. Aluksi mentiin pakastepizzalinjalla, mutta silloin fysiikkavalmentajana työskennellyt Harri Yrttiaho tajusi tilanteen onneksi aika nopeasti, ja ruokailuun ruvettiin puuttumaan kovalla kädellä, mies hymyilee.


Edelmann torjui kiekkoja kevään pudotuspeleissä prosentilla 93,20%, ja oli tällä lukemalla sarjan toisiksi paras maalivahti

- Se oli myös henkisen kasvun aikaa. Aloin ymmärtää, mitä se vaatii, että pelataan miesten tasolla ja ammattimaisesti. Rupesin kiinnittämään paljon huomiota jään ulkopuolisiin asioihin.

Ensimmäistä kautta värittivät myös ongelmat organisaatiossa, jotka lopulta johtivat Suomi-sarjaan putoamiseen.

- Joukkue käsitteli sen asian todella hyvin. Oli hienoa nähdä, miten yllättävän vähän se vaikutti tekemiseen, joukkuehenki pysyi koko ajan hyvänä, Edelmann muistelee.

Hienoja suorituksia Suomi-sarjassa

Tuon kauden päätteeksi oli jälleen valintojen aika. Virityksiä Edelmannilla oli muihinkin Mestis-seuroihin, samoin paikkoja oli tarjolla ulkomaita myöten.

- Tykkäsin kuitenkin olla Joensuussa. Vaikka joukkue putosi Suomi-sarjaan, niin täällä oli kuitenkin muuten asiat kunnossa, ja ajattelin sen mahdollisuutena. Ainakin olisi tilaisuus saada paljon pelejä alle, vaikka sarjataso putosikin yhtä alemmaksi. Valittavana oli tilanne, jossa saisin treenata Mestis-joukkueen mukana ja pelata silloin tällöin, tai sitten pelata niin paljon kuin itse haluaisin. Valitsin jälkimmäisen.

 Edelmann olikin Jokipoikien ensimmäinen sopimuspelaaja Suomi-sarjaan. Joukkueen kasaaminen ei ollut loppukesästä 2014 kovinkaan yksinkertaista, mutta lopulta kaudesta muodostui mestaruuksineen ja Mestis-nousuineen melkoinen tuhkimotarina.

- Ei se alussa tuntunut oikein kopissakaan lähtevän, kun siellä oli iso nippu toisilleen ihan tuntemattomia kavereita. Vähän ennen kauden alkua tilanne ei ollut erityisen hyvä, eikä ollut kaukana, etten olisi itsekin nostanut siinä vaiheessa kytkintä.

Sitä Edelmann ei kuitenkaan tehnyt, vaan jäi ärjypaitoihin ja torjui joukkueen lopulta Suomi-sarjan mestaruuteen.

- Voi melkein sanoa, että luojan kiitos, että jäin. Joukkue hitsautui lopulta todella hyvin yhteen, ja kun homma lähti kulkemaan toimistollakin, niin yhtäkkiä kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Kun kauden alussa kaikki vielä vähän etsivät itseään, niin lopulta sen kauden Jokipojista muodostui todellinen joukkue. Oli myös mukava pelata, kun yleisöä kävi sarjatasosta huolimatta edelleen todella hyvin. Kun kierteli muita kaupunkeja ja kyliä, ja näki heidän hallejaan, niin alkoi arvostamaan Mehtimäkeä ihan uudella tavalla, Edelmann lausuu.

Vaikeuksien kautta pronssimitalille

Mestis-nousun jälkeen oli selvää, että Edelmann jatkaa Jokipoikien sotisovassa.

- Ei siinä tarvinnut montaa kertaa miettiä, kun Immosen Jarkko soitti ja kysyi, että jäänkö. Tämä kausi olikin sitten taas erilainen, kuin kaksi edellistä. Meillä oli kaksi hyvää maalivahtia, ja peliajan saaminen ei ollut enää itsestäänselvyys.

- Itsellä oli vaikea syksy. Välillä oli huumori koetuksella, mutta aina se siitä iloksi muuttui, kun tuli hallille ja näki kaverit. Piti vain hyväksyä se, ettei peliaikaa tule enää välttämättä niin paljon kuin Suomi-sarjassa. Välillä se oli oman vuoron odottelua, ja silloin piti vain panostaa treeniin. Siinä mielessä kilpailutilanne oli hyvä, että koko ajan piti painaa täysillä, ja näyttää tasonsa harjoituksissakin. Pyykön Arto hoiti maalivahtivalmennuksen erinomaisesti, ja hän ansaitsee siitä kyllä kiitokset.

Edelmannin tilanne muuttui dramaattisesti kauden puolessavälissä, kun hän törmäsi omaan pelaajaan, sai aivotärähdyksen ja joutui pitkäksi aikaa huilille.

- En muista siitä tilanteesta itse yhtään mitään. Sen jälkeen ei elo kyllä ollut mitään juhlaa, kotona ei pystynyt edes telkkaria katsomaan. Makasin vain pimeässä huoneessa, ja viimeinen asia jota mietin, oli urheilu, Edelmann kertaa talven synkkiä hetkiä.

- Pikku hiljaa homma lähti kulkemaan ja terveys palautui. Sen myötä sai tähän hommaan myös aika tavalla perspektiiviä, osaan nyt suhtautua pelaamiseen selvästi rennommin. Jääkiekko ei ole välttämättä ihan kaikki kaikessa.

Jokipoikien toisen maalivahdin, Samuel Jukurin, loukkaantumisen myötä Edelmann sai tilaisuuden näyttää kykynsä kevään pudotuspeleissä. Tuon mahdollisuuden mies myös käytti hienosti hyödykseen.

- Siinä vaiheessa tiesin, että nyt koko homma on meikäläisen harteilla. Ja omasta mielestäni kannoin vastuun aika hyvin, ei sinne kovin montaa helppoa maalia selän taakse mennyt. Oli hienoa saada tärkeään paikkaan tuollainen onnistuminen.

Joensuu jää sydämeen

Ensi kaudeksi Edelmann suuntaa  kilpailija Hermeksen riveihin, mutta Joensuulle jää tärkeä paikka miehen sydämessä.

- Täällä on ollut mahtava pelata. Jokainen kausi on ollut vähän erilainen, ja nämä vuodet ovat olleet erittäin opettavaisia. Ensimmäisellä kaudella kopissa oli vähän isompiakin staroja, joista pystyi katsomaan mallia, mitä ne oikein tekevät. Toisella kaudella meitä oli sellainen työläisporukka, jossa kaikki oltiin samalla viivalla. Sinä vuonna mentiin enemmän huumorin kautta, Edelmann muistelee.

- Ja tämän kauden porukka olikin sitten sellainen, että ainakaan minun uralla ei ole vielä tällaista vastaan tullut. Jokaisella äijällä oli hauskaa, pelaajien kesken läppä lensi ja jokainen sai olla oma itsensä. Jos minulle olisi kauden alussa sanottu, että keväällä juhlitte pronssia, niin olisin ollut yllättynyt, mutta kauden edetessä usko omaan tekemiseen nousi todella paljon. Meillä oli todella hyvä joukkuehenki.

Ensi kaudella Edelmann työskentelee Kokkolan Hermeksen maalin suulla

Joensuusta matkaan tarttui muutakin kuin kokemusta.

- Tyttöystäväkin on täältä kotoisin. Jokuhan minun piti hommata sitä ruokaa laittamaan, kun en itse osannut, mies mainitsee pilke silmäkulmassa.

- Tämä kaupunki teki muutenkin kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Jokipoikien kannattajat ovat erittäin intohimoista väkeä, on upeaa katsoa, millaisella tunteella ja intohimolla tähän touhuun suhtaudutaan. Terveisiä vaan, että kyllä sinne maalille ne ”Ede”-huudot ovat kuuluneet, ja tunne on ollut molemminpuolinen. Varsinkin Eastsidelle on pakko nostaa hattua, siinä on kyllä intohimoinen fani!

- Myös toimiston väki ja kaikki muutkin ansaitsevat isot kiitokset. Aika lailla pohjalta Jokipojat on ponnistanut tähän pisteeseen tämän kolmen vuoden aikana, kun minä tässä kaupungissa olen ollut. Toivon kovasti onnea tälle seuralle, ja toivottavasti vielä jossain elämäntilanteessa pystyn vetämään ylleni ärjypaidan ja näkemään katsomossa ne samat tutut fanit – ehkä vähän uusiakin.

-Ja laitetaan loppuun vielä erityiskiitokset huollon pojille. Ne tekevät täällä aivan mahtavaa duunia. Ennen pronssipeliä meikäläiseltä meni lämmittelyssä räpylä rikki, ja ilman sitä en olisi pystynyt pelaamaan koko  matsia. Jotenkin ne pojat saivat sen vartissa parsittua kasaan, ja pystyin luistelemaan maalin suulle. Mestis-tasolle asiat olivat kyllä sillä saralla äärimmäisen hyvin kunnossa.

Tulevaisuuden suunnitelmat miehellä ovat varsin selvät.

- Tavoite on saada tästä hommasta kunnon ammatti, ettei tarvitsisi tehdä enää puhelinmyyntiä. Saisi keskittyä jääkiekkoon, Edelman päättää.

Lauri Hyvönen